Egyptiläinen sitruunaruoho - leikatut kuivatut lehdet

Tämä on lehti, ei varsi. Se sitruunaruoho jota marketissa myydään thairuokaan on kasvin kalpea puumainen tyvi, viipaloituna tai rikki painettuna curryyn. Egyptissä lasiin menee lapa - pitkä harmaanvihreä lehti sen yläpuolelta, leikattuna ja kuivattuna. Sama kasvi, Cymbopogon citratus, mutta eri osa siitä, eivätkä ne kaksi korvaa toisiaan. Varsi on pataan. Lehti on teepannuun.

Se tuoksuu ja maistuu sitruunalta sisältämättä sitä lainkaan. Työn tekee sitraali, sama yhdiste joka hallitsee myös sitruunankuoren öljyä, ja juuri siksi kuiva heinä voi tuottaa jotain joka luetaan sitrukseksi. Mitä siinä ei ole, on happo. Ei happamuutta, ei purevuutta, ei mitään joka juoksettaisi maidon tai saisi tarttumaan sokeriin niin kuin sitruunan puristus saa. Tulos on kirkas, puhdas ja hienoisen makea, ja alla on vihreä heinäinen sävy jota sitruunassa itsessään ei ole koskaan.

Meidän sitruunaruohomme on kasvatettu Egyptissä. Kasvi viihtyy täkäläisessä ilmastossa - se haluaa lämpöä, aurinkoa ja vettä, ja niitä Niilin laakso ja suisto antavat - ja sitä leikataan läpi lämpimien kuukausien, kuivataan ja leikataan haudutuspituuteen. Täältä ostaminen tarkoittaa ostamista läheltä sitä paikkaa jossa se leikattiin, ja aromaattiselle lehdelle sillä on enemmän merkitystä kuin siemenelle tai kuorelle.

Myymme sen leikattuna emmekä jauhettuna tai pusseissa. Leikattu lehti antaa vedelle jotain mihin tarttua: riittävästi pintaa jotta öljy vapautuu muutamassa minuutissa, ilman sitä pölyä josta tulee samea ja lattea kuppi. Se myös antaa nähdä mitä ostit. Hyvä kuivattu sitruunaruoho on harmaanvihreää ja hieman hopeista, ei ruskeaa, ja sen pitäisi tuoksua terävän sitruunaiselta pussin läpi kun puristat ilman ulos.

Haudutus: ruokalusikallinen kupillista kohti, vettä juuri kiehumapisteen alta, viidestä seitsemään minuuttia, kansi päällä. Kansi on tässä tärkeämpi kuin useimmissa haudukkeissa, koska haluttu aromi on haihtuvaa ja lähtee höyryn mukana. Se on myös anteeksiantavampi kuin minttu tai kamomilla - se kestää kymmenen minuuttia kitkeröitymättä, joten pöydälle jäänyt pannullinen pysyy juotavana.

Se on parempi seoksessa kuin yksin, ja egyptiläiset teetavat tietävät sen jo. Hyppysellinen karkadessa leikkaa hibiskuksen hapokkuutta. Kuivatun mintun kanssa siitä tulee monimutkaisempaa kuin kummastakaan erikseen. Muutaman tuoreen inkiväärisiivun ja hunajalusikallisen kanssa siitä tulee talven vakiolasi hyvin monessa keittiössä. Jäiden päällä appelsiininkuorisuikaleen kanssa se voittaa useimmat jääteenä myydyt.

Kokitkin käyttävät sitä, enimmäkseen eivät. Kuivattu lehti maustaa kanan tai kalan haudutusliemen tai riisipadan, jos sidot sen kankaaseen ja nostat sen pois jälkeenpäin - lapa on aivan liian kuituinen syötäväksi. Siihen se suunnilleen loppuu. Tämä on teelehti joka sattuu toimimaan liemessä, ei ruoanlaittoyrtti.

Egyptissä lasillinen juodaan yleensä illalla, ruoan jälkeen, ja sillä on pitkä perinteisen käytön historia arkihaudukkeena. Esitämme sen tässä tavan kuvauksena, ei terveysväitteenä eikä lääketieteellisenä neuvona.