Laakerinlehdet - kokonaiset

Laakeri on tämän sarjan vähiten näyttävä ja samalla vaikeimmin korvattava. Kukaan ei syö ruokaa ja sano sen maistuvan laakerilta. Jätä se pois liemestä ja jokin on latteaa tavalla jota on vaikea nimetä. Se toimii muiden makujen alla eikä niiden rinnalla, mikä tekee siitä helposti aliarvioidun ja helposti ostoslistalta unohtuvan.

Lehti tulee Välimeren laakerista, Laurus nobilis - tiheästä ainavihannasta puusta joka kasvaa kaikkialla altaan ympärillä, Egypti mukaan lukien. Kuivatut lehdet ovat jäykkiä, mattaoliivinvihreitä, ja ne napsahtavat sen sijaan että taipuisivat. Murskaa yksi ja tuoksu on pihkainen ja viileä, hieman eukalyptuksen kaltainen, takana jotain kukkaista ja tuskin kitkerää. Se viileä sävy on eukalyptoli, sama yhdiste joka antaa rosmariinille ja kardemummalle osan niiden luonteesta.

Laakerista tekee epätavallisen se, että se vaatii aikaa ja nestettä. Useimmat mausteet antavat makunsa kuumassa pannussa alle minuutissa. Laakeri ei anna sillä tavoin juuri mitään. Sen yhdisteet irtoavat hitaasti hauduttamalla, ja siksi se kuuluu liemeen, keittoon, patoihin, papuihin, tomaattikastikkeeseen ja riisiin, ja siksi se tekee hyvin vähän nopeassa wokissa. Kaksikymmentä minuuttia on se kohta jossa se alkaa merkitä; tunti on parempi.

Egyptiläisessä ruoanlaitossa laakeri menee lihaliemeen, fattaan, kawariin ja muihin pitkään haudutettuihin ruokiin, ja kattilaan silloin kun lihaa keitetään muualla käytettäväksi. Välimeren ympärillä se on bouquet garnissa timjamin ja persiljan kanssa, ragussa, papuruoissa, säilöntäliemessä ja kalan hauduttamisnesteessä. Sillä on myös pitkä yhteys ruokakomeroon aivan toisesta syystä: kokonaisia lehtiä pannaan perinteisesti jauho-, riisi- ja palkokasvipurkkeihin.

Käytännön säännöt ovat lyhyet. Yksi tai kaksi lehteä perheen kokoiseen pataan. Lisää ne aikaisin, jotta niillä on aikaa tehdä työnsä. Ota ne pois ennen tarjoilua, sillä kuivattu laakerinlehti pysyy jäykkänä ja teräväreunaisena riippumatta siitä kuinka kauan se kiehuu, ja siihen puraiseminen on aidosti epämiellyttävää. Äläkä murenna niitä ruokaan jota et voi siivilöidä, samasta syystä.

Laatu näkyy tässä paremmin kuin useimmissa mausteissa. Hyvä kuivattu laakeri on yhä vihertävä ja napsahtaa siististi; vanha laakeri on haalistunut harmaanruskeaksi, menettänyt suurimman osan tuoksustaan ja on lähes hyödytön - se on se klassinen purkki joka seisoo kaapissa viisi vuotta eikä anna mitään. Murskaa lehti sormiesi välissä ennen käyttöä. Jos se ei tuoksu miltään, se ei myöskään maistu miltään.

Lehti kantaa enemmän kulttuurista painoa kuin mikään muu tässä sarjassa. Laakeriseppele oli kreikkalaisten ja roomalaisten voiton merkki, jota kantoivat mestarit ja runoilijat, ja sana laureaatti kantaa sitä yhä. Se oli pyhitetty Apollolle, ja Delfoin papittaren kerrotaan antiikin lähteissä pureskelleen laakeria ennen ennustamista. Hyvin harvalla keittiön aineksella on tuollainen historia takanaan.

Laakeria lisätään Välimeren joissakin osissa perinteisesti myös kuumiin juomiin kylmällä säällä, ja se esitetään tässä tuon tavan kuvauksena, ei terveysväitteenä; se ei ole lääketieteellinen neuvo.